Puuseppä, vääpeli.
Syntyi 19.10.1912 Valkeasaaressa, kuoli 3.3.1991 Lyckselessä, haudattu Lyckseleen Berglundan hautausmaalle Ruotsissa.
Ritari 99, 6.11.1942, ylikersantti, kaukopartionjohtaja Osasto Hartikainen.
Vanhemmat pienviljelijä, puuseppä Juho ja Maria Vorho. Puoliso Tyyne Raatikainen
k 2002. Lapset Marja Leena Tuulikki (1944) Ruotsi, Aila Anneli (1947) Ruotsi, Eija Kristina (1948) Ruotsi, Inga Hilja Maria (1951) Ruotsi.
Vorho on monellakin tapaa mielenkiintoinen henkilö; inkeriläinen, joka pakeni Stalinin hallintoa Suomen puolelle 1930. Värvättiin yleisesikunnan tiedustelumieheksi 1939. Talvisodan ajan Vorho toimi osasto Kuismasessa partiomiehenä. Talvisodassa kaukopartiointi ei ollut vielä jatkosodan vuosien tasolla.
Jatkosodassa hän siirtyi osasto Marttinaan jossa palveli 41–42. Sitten tapahtui jotain minkä vuoksi Vorho siirettiin osasto Hartikaiseen lentokenttäpartionjohtajaksi. Eräällä partioreissulla 1942 kersantti Vorhon ja partionjohtaja luutnantti Ilmari Honkasen välit olivat kiristyneet siihen pisteeseen että Vorho uhkaili Honkasta pistoolilla. Tapauksen johdosta majuri Pauli Marttina siirsi hänet kaikessa hiljaisuudessa toisiin tehtäviin.
Ilmeisesti Marttina ei halunnut näkyvämmin rangaista yhtä kokeneimmista ja parhaista sisseistään. Ylennettiin vääpeliksi 11.8.1944
11.7-8.9.1942 Ylikersantiksi ylennetty Vorho kolmen muun partiomiehen kanssa suoritti sotiemme pisimmän partioreissun. Matka alkoi vesitaso kuljetuksella Sunajärvelle 80km päähän Sumzki Podin lentokentästä. Matka kesti 56 päivää, josta 25 päivää ilman muonatäydennystä! Palatessan miehet olivat puolikuolleita.
Joillain partioreissuilla saattoi Vorho kadota ilmoittamatta omille teilleen yksin tai ryhmänsä kanssa esim. Petrovski Jamin yhteydessä. Kaikista näistä ei taida olla varmaa tietoa. Kaikesta päätellen Vorho oli erittäin aloitekykyinen ja valpas, mutta myös itsepäinen ja siten myös hiukan salamyhkäinen hahmo. Aidon tiedustelumiehen tapaan ei hän sotien jälkeen avautunut ulkopuolisille tekemisistään. Kaikesta huolimatta Antti Vorho on epäilemättä yksi kaikkien aikojen pätevimmistä ja kovakuntoisimmista kaukopartiomiehistä. Yhteensä hänen partiomatkansa kestivät yli puolivuotta.
Kirjailia ja Mannerheim-ristin ritari Joppe Karhunen kirjoitti Vorhosta 1970 näin:
"Nykyisin ritari Vallebro asuu vieraassa massa. Hän ei ole halukas kertomaan tekemisistään tai tekemättä jättämisistään. Kun esityksen allekirjoittajatkin ovat jo poissa ja muut asianomaiset katsovat parhaaksi vaieta, lienee parasta jättää lähemmät selvitykset suojaavan hämärän verhoon. Sodassa on omat lakinsa"
Sotien jälkeen Vorho muutti 1948 Ruotsiin valpon ajojahtia karkuun ja vaihtoi nimensä Vallebro:ksi. Kuoli 1991 78-vuotiaana.
Nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 6.11.42
Nimitysperusteet:
"Ylikersantti Vorho on lähi- ja kaukopartiomiehenä sekä partion johtajana osoittanut harvinaista rohkeutta, harkintakykyä ja kestävyyttä. Syvälle vihollisen selustaan ulottuneilta retkiltään on hän tuonut sodan johdolle erittäin arvokkaita tietoja sekä aiheuttanut häikäilemättömällä toiminnallaan vihollisen huoltoteillä suurta hämminkiä. Vuodesta 1939 lähtien on ylikersantti Vorho osallistunut kaikkiaan 31 vihollisen selustaan suunnattuun partioretkeen, jotka ovat yhteensä kestäneet yli 6 kuukautta. Tarkempia yksityiskohtia hänen seikkailuistaan ja toiminnastaan ei sodan tässä vaiheessa luonnollisestikaan voida selostaa. Mainittakoon kuitenkin, että elo–syyskuun aikana hän partioineen suoritti 56 vuorokautta kestäneen retken. Aluksi partio erittäin rohkeasti toimi tiedustelutehtävissä annetussa kohteessa, joutuen tällöin olemaan 25 vuorokautta ilman muonatäydennystä. Kolme kertaa tulitaistelussa ollen johti ylikersantti Vorho kuitenkin partionsa takaisin omalle puolelle. Tämä retki vaati kaikilta partiomiehiltä tavatonta sitkeyttä, mielenmalttia ja hermojensa hillintää, mutta kaikkein suurimman rasituksen ja vastuun joutui luonnollisestikin kantamaan partion johtaja, ylikersantti Vorho, jolle niin muodoin myöskin suurin kunnia kuuluu.”
Kaikki lisätieto olisi toivottua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti