Usein korostetaan atomipommeja täysin välttämättöminä ja ainoana ratkaisuna, sekä USA:n sotatoimia ainoana syynä sodan päätökselle tyynellämerellä vuonna 1945. Mutta olivatko asiat niin yksinkertaisia tai atomipommien pudottaminen niin välttämätöntä, vai oliko se peräti kokonaan tarpeetonta?
Saksasta saatujen tietojen pohjalta Yhdysvallat aloitti ydinaseen kehittelyn vuonna 1942 fyysikko Robert Oppenheimerin ja Kenraali Leslie Grovesin johdolla. Ohjelma sai nimen "Manhattan"-projekti. Vuosien 39-45 aikana USA käytti yli 2 biljoonaa dollaria pommien kehittelyyn. USA uskoi Saksan olevan edellä kehittelyssä vielä vuonna 1943. Todellisuudessa Saksa oli luopunut ohjelmasta vuotta aikaisemmin kehitelläkseen V1 ja V2 ohjuksiaan. Atomipommien pudottamista Saksaan harkittiin myös.
Manhattan projektin alkaessa USA:n pitkäaikaisena presidenttinä toimi Franklin Roosevelt. Roosevelt oli erittäin tietoinen ydinaseen kehityksestä ja sen mahdollisista vaikutuksista maapallon tulevaisuuteen mm. Albert Einsteinin kautta. Roosevelt kuitenkin menehtyi 12. huhtikuuta 1945 virassa ollessaan. Hänet korvasi vara-presidenttinä toiminut Harry Truman, joka oli täysin tietämätön atomiaseen kehittelystä. Hän sai kuulla ensimmäisten viikkojen aikana astuttuaan presidentiksi "Manhattan"-projektista ja ymmärsi sen tuhovoiman, mutta Truman oli välittömästi valmis käyttämään asetta Japania vastaan, joka oli jo tässä vaiheessa lähes lyöty.
Hiroshimaan pudotettu "Little Boy" niminen uraanipohjainen pommi tappoi kaikkiaan eri lähteistä riippuen 90 000 - 166 000 ihmistä. Nagasakiin pudotettu plutonium pommi "Fat Boy" taas 60 000 – 80 00. Japani ei myöskään antautunut heti pommien pudottua. USA oli raunioittanut jo niin monta muutakin kaupunkia.
USA oli myös kauan ennen sodan loppua suorittanut ns. terroripommituksia Japanin kaupunkeja vastaan. Maaliskuussa 1945 pommitukset tappoivat yli 100 000 siviiliä ja haavoittivat yli miljoonaa Tokiossa. Toinen pommitus toukokuussa Tokiossa surmasi 83 000 ihmistä. Samaan aikaan USA oli saartanut ja katkaissut Japanin pääsarten materiaali- ja elintarvike kuljetukset.
Ennen atomipommien räjäyttämistä Roosevelt oli neuvotellut Neuvostoliiton mahdollisesta hyökkäyksestä japania vastaan nopeuttaakseen sotaa tyynellämerellä. Japani oli yrittänyt tunnustella rauhan-neuvotteluja USA:n kanssa Neuvostoliiton kautta ja esteeksi rauhalla mainittiin USA:n vaatima ehdoton antautuminen. USA tiesi ettei Keisarikunta tulisi antautumaan ehdoitta, muttei antanut myönnytyksiä ehtoihin. Japani pelkäsi kuitenkin lähes enemmän NL:n tuloa mukaan sotaan sekä puna-armeijan mahdollista Hokkaidon saaren miehitystä.
9. elokuuta 1945 Neuvostoliitto hyökkäsi Mantsuriaan ja veristen taistelujen jälkeen ja miehitti eteläisen Sakhalinin alueen. Japani kärsi valtavat tappiot; 83 737 kuollutta ja 640 276 joutui vangiksi, NL:n menettäessä 9 726 kuollutta ja 24 425 haavoittunutta. Puna-armeija sekä Japanin joukot syylistyivät myös useisiin sotarikoksiin alueen siviiliväestöä kohtaan.
 | ||
| Puna-armeija etenee joella Mantsuriassa 1945. |
Olisiko usein vähemmälle huomiolle jäänyt Mantsurian valtaus yhdistettynä Yhdysvaltalaisten etenemisellä ja maihinousun pelolla pakottanut Japanin antautumaan ilman atomipommien räjäytystä. Useat ihmiset ovat olleet sotien jälkeen sitä mieltä että atomipommien pudotus oli tarpeetonta ja niitä on pidetty vakavina sotarikoksina. Niitä vastaan ovat puhuneet useat Yhdysvaltain entiset upseerit mm. USA:n tyynenmeren joukkojen kenraali Douglas MacArthur, sekä strategisten imavoimien sen aikainen komentaja Carl Spaatz. Tehtiinkö rauhaneuvottelujen eteen kaikki mitä voitiin? Sodan jälkeen arviot tappioista jotka olisivat aiheutuneet maihinnoususta Japanin pääsaarille kasvoivat Trumanin ja muiden poliitikkojen suussa, sitä mukaa kun spekulointi pommien tarpeellisuudesta kasvoi. Trumania pidettin myös pienimuotoisena sankarina ja Japanin kukistajana tapahtumien ansiosta. Olivatko pommit vain kylmä ihmiskoe atomiaseen testaukseen, sekä varoitus Neuvostoliitolle ja koko maailmalle USA:n sotilasmahdista!
